Kun äskettäin kunnioitin vanhan isäni, kipupotilas-äidin hovimestarina toistaiseksi toimia jaksavan kasvattajani 75-vuotiasta viisautta, en katsonut peiliin. En viime viikonloppunakaan, kun pukeuduin pyörälenkille hakemaan ostarilta nuhanenän niistämiseen muun käytön lisäksi sopivaa vessapaperia.

(Kuvassa koulumuisto tutun opinahjon pihalta. Sekään ei enää työllistä opesijaista, kun jouduin pois sijaislistoilta ilmeisesti koko pääkaupungin alueella. Arvelen olevani nykypolitiikassa ns. vääräuskoinen kristittynä, ja tuskin ennakkotapaus)

Oli ulkolämpömittarini mukaan lämpöasteita jasilmä kertoi vankasta tuulesta. Kun en löytänyt siihen hätään hiihtorukkasia mistään, tuumin, ettei parin kilometrin tempaisussa vuorillisilla tekonahkahanskoilla ehtisi palella. No, 100 metrin päässä katselin jo fillarille parkkipaikkaa, mutta luovutin, koska kotilähiössäni kaikki irtilähtevä varastetaan tai tuhotaan.

Irvistelin tuskasta puoliväliin reittiä ja koetin lämmitellä sormiparkoja takin sisällä. Miksen ole opetellut polkemaan ilman käsiä? Tunto meni jo oikeasta räpylästä kun ostoskeskus vasta näkyi horisontissa. Millä sormilla sain mutsilta ennaakkoon perityn polkupyörän (sama jonka kyydissä matkusti ainakin yksi meistä lapsista Mikkelissä retkeilevien vanhempien mukana ennen kouluikää) lukkoon, en tiedä, mutta Saiturin Pörssissä suunnistin heti asustehyllylle ja työnsin jääpuikoiksi muuttuneet näpit ensimmäisiin rukkasiin, jotka lopulta vein kassalle: lumikelin käsineiksi mainostetut pehmeät välineet  tekivät täsmätyytyväiseksi tämän järkeä vailla pukeutujan.

Perillä naapuri tuli sopivasti kahville ja istuin käsieni päällä ennen muita hoitokeinoja. Ranteet olivat punaiset ja haavoilla! Vanha lääkärikirja totesi jo ennen nettitohtorin sivuja kyseen olevan ns. ”kylmänkyhmyistä”, joiden syy on tasalämpöisen ihmisen kehon lämpötilan jäähtyminen, vaikkei vielä jäätyminen ja kuolio. Oh my God!

Talvi tulee, ja pelkäämpä tietäväni yhden ylipukeutujan, tapanani kun ei ole alistua istuen matkustamaan niin kauan kuin jalat liikkuvat. Varastoistani löytyi mm. vanha kunnon ”kommandopipo, joka peittää kasvojen ihonkin tehokkaasti. Se päässä ei aikoinaan kannattanut astella pankkiin…